sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Valmentaja hätiin, kun jumittaa

Suvikuntoon-projektimme on nyt ansiokkaasti vaiheessa 3/4. Tai omalta osaltani ansiokkuus taitaa olla vaikeasti määriteltävä asia, vai mitä sanotte seuraavasta:

Tähän mennessä tapahtunutta:

* Pidettiin alkutasotestit. Tulokset alla.
* Opettelin syömään enemmän ja hiilaripainotteisemmin.
* Syksyn ajan rakennettiin peruskuntoa. Opettelin juoksemaan hitaammin ja pitkään.
* Joulukuussa pidettiin testit: tulokset alla (2/3).
* Testien jälkeen nostettiin harjoittelun tehoa. Vieläkin harjoiteltiin myös matalilla sykkeillä, mutta sen lisäksi otettiin mukaan kovempitehoista harjoittelua. Pk-kunnon rakentamisen huomasi! Juoksu oli kevyttä ja vauhtia alkoi irrota.
* Koska kulutus nousee, valmentaja ohjeisti syömään lisää. Opettelin syömään lisää ja hiilaripainotteisemmin (tai näin luulin).
* Tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla hajosi selkä, mutta onneksi vain väliaikaisesti. Viikko sen parantelussa kului, jonka aikana harjoittelu oli aika kevyttä ja tuntemusten mukaan. Tammikuun viimeinen viikko oli kevyempi palautteluviikko suunnitelman mukaan.
* Eilen oli 3/4 testit. Tulokset tässä alla.



Empiiriset tulokset:  Hirveemmoisesta treenistä huolimatta treenitulokset eivät ole juuri muuttuneet, paino ei ole muuttunut, rasvaprosentti on himpun koholla, Allit, selkä ja lantio ovat lähes entisellään, vyötärö on kaventunut. Joku voisi tässä vaiheessa miettiä, että mitä *****n järkeä?

Ei hätä kuitenkaan ole tämän näköinen! Oma fiilis lähtökohtaisesti on kertonut, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Juoksu on ollut helpompaa, päivittäinen liikunta suorastaan elinehto. Jos fiilikseen on uskominen, vasta tammikuun loppupuolella on tapahtunut "jotain", joka on sysännyt suorituskykyä taantumaan.



Ja juuri tuon "jonkun" asian takia, on mahtavaa, että on valmentaja! Tässä vaiheessa olisin luultavasti taipuvainen vähentämään ruokamäärää, juoksemaan kovemmin ja/tai vähemmän ja tuskailemaan elämän epäoikeudenmukaisuutta. Mutta Marko vaan suositti ensin pitämään ruokapäiväkirjaa ja yhdistettynä viimeisimpiin testituloksiin teki kylmänrauhallisen diagnoosin: syön aivan liian vähän. Lisää energiaa, ja nimenomaan hiilareista, tarvitaan kehiin!

Korjataksemme suunnan saan jatkossa vain viikon harjoitusohjelman kerrallaan, joista pitää ilmoittaa tulokset (aika, syke, matka jne). Tämä yhdistetään esimerkkiruokapäivään, jonka Marko minulle tekee. Ensi viikolla pidän taas ruokapäiväkirjaa muutamana päivänä, jolloin tavoitteena on saavuttaa 2500 kcal:n saalis. Tämä tuntuu hurjalta, viime viikon ruokapäiväkirjoista olin jokseenkin ylpeä, silä olin varma, että energiaa ja hiilareita olisi melkein liikaakin. Mutta ei! Keskisaanti jäi silti samoihin lukemiin, kun kaima-Suvin, joka sentään on dieetillä! Aika hurjaa! Nihilistisen rajoittava suhtautuminen syömiseen ei siis olekaan oikotie onneen -tai ainakaan menestykseen.

Laitan raporttia tulemaan, miten mimmin käy :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna palaa, beibi!